Maailman ihanin kahvila ja suomivieraat

Moikka!

No nyt ne mun ihanat naiseni vihdoin on täällä! Tietysti kaikki parhaat kuvat on Saaran järkkärissä, joten ennenkun saadaan kaikki koneelle, on pakko kertoa mun kahvilarakkaudesta täällä. Östermalmilla sijaitsee nimimttäin aivan täydellinen Karla Cafe, jossa syötiin päivällistä lauantaina työkaverin kanssa ja olisin voinut hengailla siellä vaikka koko päivän.Tää on nyt ehdottomasti mun suurin lemppari tähän mennessä! Kahvila on aika uusi ja saanut nimensä sen kadun (karlavägen) mukaan, jossa se sijaitsee. Kivojen sisätilojen lisäksi myös ulkona oli mahdollista istua. Jos haluaa kivaan ja tyylikkääseen paikkaan juomaan kahvit tai ihan syömäänkin täällä käydessään niin suosittelisin ehdottomasti tätä.

 

Kahvilan yhteydessä oli myös pienenpieni kukkakauppa.

Ymmärrätte varmaan miksi rakastuin tähän paikkaan ihan totaalisesta. Tyylikäs ja kaunis.

Fiilisteltiin myös aurinkoista säätä ja napsittiin vähän lisää kuvia.

Ja sunnuntaina kun tytöt Suomesta vihdoin saapui tänne, niin kierreltiin vaan rennosti kaupunkia ilman sen suurempia suunnitelmia, syötiin, juotiin kahvia ja tietysti puhuttii ihan älyttömästi kaikesta maan ja taivaan väliltä, koska ei olla todellakaan ihan hetkeen nähty. Voitteko kuvitella sitä riemua kun kaarrettiin autolla lentokentän parkkiin ja näin nuo rakkaat siinä seisomassa. En muista, koska olisin hypännyt semmoisella kyydillä autosta ulös ja kapsahtanut jonkun kaulaan! Ja kyyneliltäkään ei säästytty. Huh miten tunteikasta kertakaikkiaan.

Oli vaikeeta olla kokoajan halailematta kun pitkästä aikaa nähtiin.

Käytiin syömässä kivassa kahvilassa.

Kirsikkapuut ei olleet enää täydessä kukassa mutta kuvattiin niitä tietysti silti.

Ja päätettiin ilta kahveihin.

Rento ja hyvä eka lomapäivä ja on ihana saada jakaa arkea täällä parhaimpien ystävien kanssa. Eilen käytiin kiertelemässä Gamla Stanissa ja Södermalmilla, juotiin lasit viiniä ja syötiin yhdessä ulkona. Nyt istutaan yhdessä tässä mun aamupalapöydässä ja suunnitellaan tulevaa päivä, aikomuksena kiertää kaikki Tukholman kirppikset ja vintage-liikkeet. Saa nähdä miten monesti eksytään, koska huomasin täällä tyttöjen kanssa liikkuessani, etten todellakaan tunne Tukholmaa vielä niin hyvin, että musta olisi kovin hyväksi oppaaksi:D Ja ainiin!! Nähtiin myös Andy McCoy! Olisin ollut ihan valmis juoksemaan sen perään mutta jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvä, että tytöt oli täällä järjen äänenä estämässä mua...:D
Mutta nyt hyvää tiistaita kaikille. Meidän on ihan pakko nousta tästä, että keretään kiertää mahdollisimman monessa paikassa :)

-Emmi

Kesän tuntua ja kungsträdgårdenin kirsikkapuut

Moi!

Täällä on jo melkeen kesä!! Aurinko paistaa ja ihmiset kulkee vaan shortseissaan ja kaikkialla on vihreää ja ihan kesän tuntu. Ja mikä parasta, ne kuuluisat kungsträdgårdenin kirsikkapuut kukkii ja käytiin eilen katsomassa niitä. Niin uskomattoman kaunista oikeesti. Ihankun olisi pölähtänyt keskelle hattaramerta kun katsoi ylöspäin. Ihmisiä oli myös ihan hurjasti liikenteessä kameroineen ja oli melkein hankala liikkua, ettei olisi rynnännyt jonkun kuvaajan eteen (tein sitä kyllä kokoajan silti).

Kun olin ensin kiertänyt koko alueen läpi ja etsinyt muka sopivaa valoa kuvilleni ja vielä sen jälkeen kuvannut suunnilleen jokaisen puun jokaisesta kulmasta niin päästiin vihdoin ja viimein lähtemään pois. Jatkettiin sen jälkeen vielä jonkin aikaa kävelyä ympäri kaupunkia ja etsittiin samalla hyvää ruokapaikkaa.

Tässä sitten taas hyvin havainnollistava esitys mun kuvaajan taidoista.

Tai tässä. Oikea taidonnäyte miten hienon vanhanaikaisen raitiovaunun saa kuvaan. Se ei missään nimessä kuitenkaan estä etsimästä kuville oikeaa valoa. Ei todellakaan.

No onneksi sopiva ruokapaikka löytyi, kuvaaminen unohtui ja täydellinen sää sekä hyvä viini hymyilytti täysiä.

 

Ja ruokakin oli tosi hyvää!

Koska halusin heittäytyä oikein kunnolla turistin asemaan (oisin tietysti halunnut semmosen sightseeing bussin kyytiin mutta mun idea tyrmättiin julmasti) niin päädyttiin sitten lopulta laivaan ja mentiin Nacka Strandiin juomaan vielä kahvit ruoan päälle.

Ikkunasta katsottuna näytti tältä.

Ja tältä.

Ja voi kuinka rentoa oli vaan istua juomassa kahvia, nauttia auringosta ja katsella samalla merta sekä ohi ajavia veneitä!

Sellainen toinen pääsiäispäivä. Ei ihan se tavanomaisin todellakaan mutta hipoi kyllä täydellisyyttä. Huomenna mennään sitten yhden kaverin kanssa tutustumaan Suomen instituuttiin ja viikonloppuna saan ihania ystäviä Suomesta tänne kylään.
On vaan niin ihanaa, että tulee kesä :)

- Emmi

I workout because it's good for me. Also because I like to eat. A lot.

Moi!

Mä makaan täällä kuumeen kourissa ja oon kirjaimellisesti elänyt viimeiset 24 tuntia sängystä käsin. Olo on kovin kurja ja koska sen ajan mitä en nuku käytän tietokoneen kanssa, niin mieluummin ehkä kuitenkin kirjoitan kuulumisia tänne kun selaan jylppy-gallerian memejä (ei sillä että siinäkään mitään vikaa olisi mutta...) No jokatapauksessa rupesin tietysti ensitöikseni selaamaan kameran kuvia ja miettimään, että mistä kirjoittaisin ja mun ajatuksenjuoksu meni kutakuinkin näin. "Ok onhan täällä ehkä muutama kuva ruoka-annoksista" "No siis kyllähän täällä varmasti on joitain muitakin kuvia" "Ah tuo annos oli muuten helkkarin hyvä." "Ja nyt alkoi tekemään ihan hirveästi mieli froyoa" ja lopulta mietin vain, että: "Siis hyvänen aika, kai mulla ihan oikeasti on myös muitakin kuvia täällä?":D
Pitkän etsimisen ja selaamisen jälkeen löysin onneksi sitten muutaman sellaisenkin kuvan, jossa ruoka ei ollut pääosassa. Täällä on oikeesti niin paljon hyviä ravintoloita ja ihania kahviloita, että on työ välillä pysyä niistä poissa. Asiaa ei tietenkään helpota se, että kavereina täällä on ihan oikeita kokkeja ja muutenkin ihan todella hyviä ruuanlaittajia. No onneksi vastavuoroisesti en oo ainut, joka nauttii liikunnasta, joten syöminen ja liikkuminen pysyy edelleen ihan hyvässä balanssissa. Koska kuume ja väsymys saa aikaan sen, että en oo kykeneväinen pidemmälle analysoimaan tuota ruuan ja treenin kinkkistä suhdetta niin lätkin vaan nyt hirvesti kuvia tähän :)

Ensinäkin oon kokkaillut paljon itselleni.

Ja pitäytynyt mahdollisimman terveellisessä, koska syödään täällä ihan suhteellisen paljon ulkona kuitenkin.

Tai jos ei syödä ulkona niin joku kokkailee aina välillä päivällisen alkupaloista lähtien.

Tai sitten syödään ihan muuten vaan yhdessä (ja juodaan tyttöjen kanssa punkku tyylikkäästi suoraan mukeista...)

Sit on tietysti vielä kahvihetket erikseen! Makeanhimon ongelman oon ratkaissut pilkkomalla proteiinipatukan paloiksi ja natustan niitä sitten tyytyväisenä kahvini kanssa.

Kiireen keskellä ruoka näyttää kuitenkin usein tältä. Tonnikala-raejuusto ja salaatti sulassa sovussa lautasella keskenään eli se siitä hienoudesta sitten.

No sen lisäksi, että syödään hyvin, niin treenataan kyllä myös.

Tää oli älyttömän kiva paikka.

Juostiin ensin 3 kilometrin matka ulkoilmasalille, testailtiin laitteita ja tehtiin aika tiukka, paljon burpeita sisältävä crossfit-treeni ja juostiin sama matka vielä takaisin. Jalat kiitti!

Toteutan myös orjallisesti mun omaa viisijakoista saliohjelmaani ja ihan hyvä niin...

Koska ruoka maistuu

Ja jälkkäri myös! Tokikin tää on froyoa eli terveellisempää kun vaikka jätski mutta silti....

 

Oon myös käynyt ostoksilla ja kiertelemässä kaupungilla.

Ja tietysti tehnyt työharkkaa ihan normaalisti aina kahdeksasta neljään ja kaiken yllä olevan lisäksi kerennyt vielä käydä kiireettömästi fikallakin kavereiden kanssa.

 Tällä hetkellä siis aikalailla harmittaa tää sairastuminen, koska olin ajatellut tänä viikonloppuna käydä tutustumassa modernin taiteen museoon Modernaan ja valokuvataiteen museoon Fotografiskaan ja tietty Tukholman suomalaisten opiskelijoiden järjestämä Svearundan ja sunnuntaibrunssikin (erityisesti tää haha) olisivat sattuneet tälle viikonlopulle. Täytyy kuitenkin ajatella positiivisesti, että ehkä pieni lepo on nyt ihan paikallaan ja tervehtymisen myötä oon taas sitten entistä energisempi. Tämän enempää tekstiä musta ei tällä kertaa irtoa ja nyt on vaan taas pakko ummistaa silmät ja alkaa nukkumaan kuumetta pois. Nauttikaa te siis siellä tulevasta viikonlopusta ja terveydestä munkin puolesta :)

-Emmi

I choose to be happy cause I can.

Heippa!

Mua on taas kerran tän työharjoittelun myötä alkanut valtavasti puhuttaa ajatukset onnellisuudesta ja omien unelmien tavoittelemisen tärkeydestä. Se tapahtuu joka kerta kun menee töihin paikkaan, jossa kohtaa jollain tavalla toimintakykynsä kanssa kamppailevia henkilöitä ja joutuu kohtaamaan heidän ajatuksensa ja mietteensä kyseiseen asiaan liittyen. Erityisesti nyt siis haluaisin jakaa oman mielipiteeni siitä, miten tärkeää on, että me asennoidutaan positiivisesti elämään, tavoitellaan unelmiamme ja ollaan valmiita tekemään töitä niiden asioiden eteen, jotka tekevät meidät onnelliseksi. On ihan klisee sanoa, että koskaan ei tiedä mikä päivä on se viimeinen mutta kaikesta kliseisyydestään huolimatta se on aivan liian totta...

Erityisesti mua on nyt viime aikoina puhutellut ajatus siitä, että jokaisella on täysi mahdollisuus vaikuttaa omaan onnellisuuteensa ja edelleen siihen, millaista elämää täällä oikein haluaa elää. Tarkoitan tällä kaikella nyt valintojen tekemistä oman asenteen ja elämän suhteen. En oo koskaan kyennyt kannattamaan ajatusta siitä, että ollaan täällä vain ympäristön vaikutuksen alaisina ja että "kaikki nyt vaan menee niinkuin menee". Ei todellakaan ei. Tottakai on asioita joihin ei itse voida vaikuttaa mutta vastavuoroisesti on myös ihan valtavasti asioita, joihin kyllä voidaan, jos vain oikeasti halutaan! On aivan liian helppoa heittäytyä semmoisen tietynlaisen "noh tämä nyt menee miten menee" ajatuksen mukaan ja ikään kuin kulkea vaan virran mukana mutta mun näkemyksen mukaan se harvoin, jos koskaan, tuo oikeasti onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämään.

Tästä kuvasta päästään nyt hyvin siihen ajatukseen, jota kannatan vahvasti, eli mahdollisuuteen valita millainen elämä halutaan itsellemme rakentaa ja myös edelleen ajatukseen siitä, että meillä on täydellinen vapaus valita ne asiat, joita halutaan elämämäämme sisällyttää. Tähän käykin hyvin vanha sanonta  "Jokainen on oman onnensa seppä", mikä on vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan niin harvinaisen totta. Ja joo tiedän kyllä.... Tää kuulostaa kovin kliseiseltä ja jopa itsestäänselvyydeltäkin, mutta siitä huolimatta kuitenkin kuulen usein puhuttavan asioista sävyyn " sekin vaan nyt meni sillä tavalla" ja "en minä viitsinyt mitään sille tehdä". Edellä mainitut kommentit ovat niitä harvoja, jotka saavat mussa sekä ärsytyksen että epäuskon tuntemuksia aikaiseksi! Hyvänen aika tottakai me voidaan tehdä asioille jotain jos vaan oikeasti halutaan ja ollaan valmiita tekemään töitä niiden eteen.

Valintoja voi tehdä monen asian suhteen ja esimerkiksi päätös olla ajattelematta asioista negatiivisesti ja samalla pyrkiä näkemään asioissa aina se positiivinen puoli on hyvä tapa aloittaa. Itse siis ajattelen, että on täysin tietoinen valinta lähteä työstämään omaa onnellisuuttaan ja asenteitaan elämässä tapahtuvia asioita kohtaan. Oon myös jopa tehnyt semmoisen "Nämä asiat tekevät minut onnelliseksi ja näitä asioita haluan elämässäni tehdä" listan ja prioirisoin ajankäyttöni niin, että ne asiat oikeasti mahtuvat mun kalenteriini. Ja jos on jotain asioita, joita en halua tehdä, oon vaan rohkeasti opetellut sanomaan ei. Eikä todellakaan ole kovin helppoa mutta pikkuhiljaa sitä vaan oppii. Mulle on siis vaan ihan mahdotonta allekirjoittaa ajatusta "annetaan asioiden vaan tapahtua" tai että "tämä nyt menee niinkuin menee" ja oonkin vahvasti sitä mieltä, että meidän on tehtävä töitä niiden asioiden eteen joita oikeasti halutaan ja myöskin valittava aktiivisesti elämäämme niitä asioita, joiden tiedetään tuovan meille hyvää oloa ja onnellisuutta. Eli meidän on oikeasti kaikessa yksinkertaisuudessaan tehtävä juuri niitä asioita, mistä itse nautitaan ja täytettävä elämä niillä juuri meille itsellemme onnellisuutta tuovilla asioilla. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän kyllä.

Harmillisinta on, että usein epäonnistumisen pelko on se syy miksi jätetään asioita tekemättä. Mutta entä sitten joskus kun ikää on enemmän, niin kadutaanko me enemmän niitä asioita, jotka jätettiin tekemättä vai niitä joita tehtiin? Mä veikkaan ensimmäistä... Usein tähän samaan samaan syssyyn liittyy kiinteästi myös pelko siitä, mitä muut ihmiset ajattelee meistä, jos tehdään jotain erilaista tai lähdetään tavoittelemaan jotain ihan hullulta tuntuvaa unelmaamme. Ihan yleisellä tasollakin me ollaan hirveän riippuvaisia toisten mielipiteistä, mikä on niin väärin kun olla ja voi! Tai oikeastaan väärin on ihmisten jatkuva tarve arvostella toisia kannustamisen ja motivoimisen sijaan. Se on kuitenkin asia, joka tuskin tulee koskaan muuttumaan, joten seuraavassa kuvassa hyvä tiivistys koko asiasta. hehe

Cheers todellakin! Se mitä toiset ihmiset ajattelee ei saisi koskaan olla este omien unelmien toteuttamiselle. On aivan sama, mikä se asia on, mutta jos se tekee onnelliseksi niin sitä on vaan yksinkertaisesti tehtävä, välittämättä tippaakaan muiden ihmisten mielipiteistä. Faktahan on kuitenkin se, että me ei tulla koskaan miellyttämään kaikkia ja samalla tavalla vastavuoroisesti ei meidänkään tarvitse kaikista ihmisistä tykätä. Silti kaikkien kanssa voi kuitenkin tulla toimeen, sekin on ihan omasta asenteesta taas kerran kiinni. Tähän vielä pakko todeta aika raa'astikin, että enemmän se arvosteleminen ja toisten unelmien latistaminen kertoo siitä arvostelijasta kuin arvostelun kohteena olevasta. Enkä todellakaan voi väittää ettenkö olisi itsekin siihen sortunut mutta pyrin kuitenkin välttämään sitä kaikin keinoin, koska se on täysin väärin toisia kohtaan ja samalla myös harvinaisen epäkypsää ja turhaa.

Tää edellä oleva kuva tiivistää hirveen hyvin kaiken sen, mitä pyrin nyt tällä ajoittain varmaan sekavallakin vuodatuksellani tuomaan esiin. Me siis oikeasti voidaan itse valinnoillamme ja asenteellamme vaikuttaa aivan kaikkeen! Jos haluaa ajatella kaikesta negatiivisesti ja löytää sen negatiivisen puolen jokaisesta asiasta niin se varmasti kyllä onnistuu. Syytä on kuitenkin muistaa, että sama toimii myös toistepäin. Jos oikeasti tekee töitä sen eteen, että löytää asioista aina positiivisen puolen ja  ei suostu ajattelemaan negatiivisesti, niin allekirjoittaneena voin todeta, että se toimii myös ihan helkkarin hyvin!

Jee! Juurikin näin! Loppuun haluan vielä sanoa, että pitää uskaltaa, olla rohkea ja kokeilla. Mennä, elää ja tehdä. Lähteä pois siltä mukavuusalueelta, heittäytyä ja laittaa itsensä likoon ja samalla muistaa olla toisille ihmisille pelkästään hyvä ja oikeudenmukainen. Voin taata, että kun täyttää elämänsä juuri niillä asioilla, joista nauttii ja on valmis tekemään hieman töitä niiden asioiden eteen mistä unelmoi, niin siitä ei voi tulla kuin hyvä olo!! Samaten mitä enemmän itse antaa hyvää oloa, positiivisuutta ja ystävällisyyttä ympäristöönsä niin sitä enemmän sitä vastavuoroisesti saa takaisin. Tavallaan nää on hyvin itsestäänselviä asioita mutta silti käytännössä ei aina niin helppoja kuitenkaan. Joskus joku viisas on todennut, että " Every great accomplishment starts with decision to try". En osaa enää lisätä tähän muuta kuin, että ihanaa ja unelmien tavoittelemisen täyteistä lauantaita kaikille!

-Emmi