Maanantaiden maanantai ja menneen viikon kuulumisia.

Moikka!

Mulla on hyvin hyvin harvoin kovin epäonnisia päiviä ja vaikka sähläänkin aivan mahdottomasti koko ajan niin aina mulla on kuitenkin joku ihan käsittämätön tuuri ja asiat vaan hoituu. Tänään on kuitenkin tuntunut, että kaikki mikä vaan voi mennä jotenkin pieleen on kyllä mennyt. Onneksi ei oo tapana hermostua pienistä asioista ja oon vaan lähinnä hekotellut omalle epäonnisuudelleni. Aamulla siis tosiaan kaadoin maidon sijasta jugurttia kahviini ja tajusin mokan vasta kun toi koostumukseltaan ei niin miellyttävä litku oli jo mun suussa. Sen jälkeen tajusin työpaikalla, että joo o, adidakset on ja pysyy visusti kotona eikä mulla ole minkäänlaisia työkenkiä mukanani.. Eihän siinä mitään, M on ihanin harkkaohjaaja ja lainasi mulle omia (just ostettuja) kenkiään ja homma jatkui. Iltapäivällä onnistuin sitten hävittämään pukukaapin lukon, mikä on niin käsittämätöntä, koska se on semmoinen isohko munalukko! Tämän jälkeen tietysti menin ekaa kertaa koko täällä olo aikanani väärään metroon. En osannut oikeesti kuin huvittua kaikesta tästä. Miten onneton tunari pitääkään ihmisen joskus olla :D Ja mitä tekeekään nainen tässä onnettomassa tilassa... Jep. Ehdottomasti tarvisin ne kolme kynsilakkaa ja muutaman ihonhoitotuotteen tähän suruun. Noh jokatapauksessa töissä oli kivaa ja huomenna varmasti asiat taas sujuu pikkasen paremmin.

Seuraavaksi nopee kertaus edellisestä viikosta, joka oli aivan ihana! Ensinäkin töissä tuli valtavasti onnistumisen kokemuksia ja viikonloppuna sai sitten hetkeksi unohtaa kiireen ja rennosti hengailla vaan. Monesti oli viikolla mielessä asioita, joista haluaisin kirjoittaa muttta päivät vaan juoksi semmoisella vauhdilla etten yksinkertaisesti kerennyt. Tässä nyt siis pikaisesti kuvapläjäys ja pohdintaa menneestä viikosta ja toivottavasti tällä viikolla kerkeän oikeasti kirjoittamaan asiaakin :)

Onnea on kaksi kokkia kaverina....

Me istuttiin siis taas perjantaina mun maailman parhaiden tukholmakavereiden kanssa iltaa ja vitsit, että oli kivaa! Ensin syötiin myöhäinen päivällinen ja juotiin punkkua ja sen jälkeen herkuteltiin vielä valkkarilla, mansikoilla ja suklaalla. Ei nyt tartte varmaan kahta kertaa sanoa, että kun on ruuasta kyse niin tuun enemmän kun onnelliseksi ja olo oli aikamoisen euforinen (kiistän tottakai täysin viinin vaikutuksen tähän euforiaan...)

Makeeta valkkaria, chili-suklaata ja mansikoita. Nam!

On kivaa laittautua!

Ja joskus laittaa jotain räväkkää päälle.

Muutenkin pyrin aina ulos lähtiessäni jättämään jumpparytkyt kotiin ja ihan hyvin onnistuin. Succes!!

Mun viikon aikana tekemät omat kokkailut kalpenee kyllä viikonlopun ruuille mutta vetoan terveellisyyteen,vähäkalorisuuteen ym.

Sorruin myöskin maksamaan omaisuuden näistä ihanista kuolleen meren tuotteista mutta se kyllä kannatti! Ihania! Tän lisäksi ostin myös kolmet kengät, koska niitähän ei voi koskaan olla liikaa vai mitä!?

Kävin juoksemassa auringonpaisteessa.

.

Treenasin...

Ja oon vaan ollut tosi onnellinen väsymyksestä (ja silmäpusseista) huolimatta.

Sellainen viikko siis. Pakko todeta, että on ihan hullua miten kahdessa viikossa voi sopeutua ja kotiutua näin hyvin jonnekkin! Kun lähden harkasta niin puhelen kuinka ihana on mennä kotiin ja tunnen vaan joka solulla kuuluvani tänne. Suuri kiitos tästä kuuluu kyllä taas mun tukholmakamuille (terkkuja vaan ja pus), koska ne on vaan vienyt mua mukanaan joka paikkaan ja tutustuttanut edelleen kavereihinsa.
 Jotenkin täällä on myös  hyvin erilainen ilmapiiri kuin Suomessa. Siinä missä Suomessa ollaan aikalailla linjalla "tämä on minun" ja "tämä on sinun" niin täällä on enemmän semmoinen jakamisen kulttuuri ja ajatellaan, että antaminen toiselle ei ole omasta pois. Rakastan tuota ajattelutapaa ja musta oli ihana esim. lauantaina katsoa kun mentiin yhdessä käymään erään pariskunnan uudella asunnolla niin sitä ennen käytiin kaupassa hakemassa sinne kaikki grillattavat ja juomiset. Juuri tällä tavalla sen pitäisikin mennä. Kannatan paljon sitä ajatusta, että omasta antaminen ei ole millään muotoa itseltä pois ja että mitä enemmän itse annetaan ja ollaan ystävällisiä niin sitä suurempaa onnellisuutta se meille itellemme tuo.

Paljon muitakin ajatuksia tää täysin uuteen paikkaan lähteminen on herättänyt mutta niistä kirjoitan lisää myöhemmin. Toivottavasti teillä on ollut vähäsen onnistuneempi maanantai (siihen ei onneksi ihan hirveästi vaadita...) ja viikko on lähtenyt hyvin käyntiin :)

-Emmi

Vilken veckoslut!

Haluan nyt heti kertoa teille mun ekasta kunnon viikonlopusta täällä, ettei se vaan jää. On ollut niin täydellisen rentoa ja ihanaa, etten oikeesti tiedä miten voin koskaan lähteä täältä pois! Seuraavaksi syitä täydelliseen viikonloppuun : 

Heittäydyin villiks ja vaihdoin espresson cappuccinoon.

Sää on ollut kokoajan upea!

 

Mun ei tarvii olla kokoajan jumpparytkyissä vaan pystyn oikeesti laittautumaan.

Vapaa-aikaa löytyy enemmän kun riittämiin ja voin kerrankin vaan rennosti oleilla.

 Ja mikä parasta, oon tutustunut täällä kahteen suomalaiset vanhemmat omaavaan ruotsalaiseen ja istuttiin eilen yhdessä iltaa juoden punaviiniä ja kuunnellen perisuomalaista musiikkia kuten Eppuja, Popedaa ja Leevi and the Leavingsia. Puhuttiin siis keskenämme suomea ja en muista millon olisin nauranut niin paljon, koska ruotsia pitkään puhuneena suomi oli päässyt selkeesti vähän unohtumaan. Esimerkiksi kengät oli aina "kenkähät" ja renkaat "renkahat" ja mä kätkätin kippurassa kun yritin korjata loppupäätteitä oikeiksi.

Kaiken hyvän lisäksi tänään meidän seuraan liittyi vielä kaksi muuta ruotsalaista ja mentiin yhdessä Södermalmilla sijaitsevaan Bistro Boniin lounaalle. Aivan ihana ranskalaistyylinen bistro, jossa oli todella todella hyvää ruokaa, ihanan rauhallinen tunnelma ja ystävällinen henkilökunta. Terveisiä vaan äidille, että kun tuut tänne niin sinne mennään lounastamaan!

Kuva: whatsupsthlm.se

Kuva: tripadvisor.se

Ja nyt äiti... Älä lue tätä seuraavaa.... Mä nimittäin ajoin Tukholman keskustassa bemarilla. Täysin ohjeistettuna ja paniikissa ja ehkä 10 minuuttia mutta ajoin silti ja kuulema tosi hyvin vielä. Uskoo ken tahtoo :D Todistusaineistoa tulee kuitenkin tässä:

Mitä tähän voi enää oikeastaan lisätä? On ollut aivan mahtavaa ja koko viikonloppu on ollut todella hauska ja erityisesti rentouttava. Huomenna sitten palaan taas työharjoittelun pariin ja teen sen enemmän kuin mielelläni, koska oon saanut viikonlopun aikana suunnitella kuntoutusohjelman mielenkiintoiselle asiakkaalle ja sen lisäksi jatketaan mun harkkaohjaajan kanssa uusien ryhmäliikuntatuntien kehittelemistä. Toivottavasti teillä on myös ollut ihana viikonloppu! :)

Hyvää yötä ja myöskin tulevaa viikkoa Tukholmasta toivotellen : Emmi

Onnea Tukholmasta

Hei taas!

Vasta nyt mulla on oikeesti hetki aikaa istua aloillaan ja kirjoitella taas kuulumisia. Ensimmäinen viikko on nyt takana ja koska kokoajan tulee niin paljon kaikkea uutta, oon ollut ihan uuvuksissa jopa. Se ei kuitenkaan mitenkään vie pois sitä, että oon edelleen ihan rakkauksissa tätä kaupunkia kohtaan! Hirmu vaikee taas yrittää saada luettaviin mittoihin kaikkea mitä oon kerennyt kokea (pitää ilmeisesti alkaa kirjoittaa vähän useemmin) mutta ei auta kun koittaa. Teen siis työharjoittelua maanantaista torstaihin ja oon sitten perjantaista sunnuntaihin vapaalla, koska jos tekisin normaalia työviikkoa mulle tulis enemmän tunteja kun vaaditaan. Tää on ihan älyttömän ihana järjestely, koska mulle jää niin paljon vapaa-aikaa!

Eilen istuin taas varmaan sen kaksi tuntia aamupalapöydässä fiilistellen ensimmäistä kunnon vapaapäivää ja kuunnellen Jujua. Nautin ihan tosi paljon rauhallisista aamuista. Ei oo kiirettä minnekkään, kevätaurinko paistaa, kahvin tuoksu leijuu koko asunnossa ja olo on täydellisen rauhallinen ja onnellinen. Juuri noina hiljaisina aamuhetkinä koen jotenkin ihan valtavaa kiitollisuutta siitä, miten upea elämä mulle on annettu. Oon kaikkeen enemmän kun tyytyväinen ja istuin taas eilen kuin myös tänäänkin, hymyssä suin, katselllen auringossa kylpevää Tukholmaa, kokien yksinkertasesti vaan ihan valtavaa onnellisuutta.

Onnellisena

Ja taas kuva aamuhetkestä, jota yritti tulla pilaamaan vain ja ainoastaan paha C-vitamiinilitku

Onni on niin jännä ilmiönä. Sitä tavoitellaan ja tehdään niin monia asioita onnen eteen mutta koskaan ei pysähdytä oikeastaan ajattelemaan niitä asioita mitä meillä jo on. Uskon itse vakaasti, että avain onneen on juurikin siinä. Pitää olla kiitollinen kaikesta siitä mitä itsellä jo on, eikä tavoitella aina enemmän. Uskon myös, että millään muulla ei oikeestaan oo merkitystä, kun sillä, että me ollaan oikeesti läsnä niissä tilanteissa joihin mennään. Kuunnellaan sitä toista ihmistä ja ollaan aidosti siinä. Mitä enemmän itse antaa, sitä enemmän saa. Ja mikä on ehkä kaikkein tärkeintä ymmärtää, on se, että oma asenne on avain ja ratkaisu kaikkeen. Meillä jokaisella on täysi mahdollisuus päättää, että minkälainen päivä, kuukausi tai vuosi meille tulee. Tottakai ymmärrän, että kaikki ei oo niin mustavalkoista ja että elämässä on myös asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa mutta puhunkin nyt niistä joihin voi. Me voidaan itse valita, että ei suhtauduta negatiivisesti toisiin ihmisiin ja että suhtaudutaan niihin elämän vaikeisiinkiin asioihin kasvunpaikkoina, eikä ainoastaan vaikeuksina ja että asennoidutaan jokaiseen päivään uutena, upeana mahdollisuutena elää,kokea ja kasvaa.

Voisin filosofoida onnen olemusta loputtomiin vaan siksi, että se on niin kiehtovaa, mutta koska haluan myös kertoa muutakin on ehkä pakko lopettaa. Tosiaan eilisen aamupalahetken jälkeen lähdin taas kaupungille mutta tällä kertaa mun oli pakko vaan painella kannettavan kanssa suoraan Espresso Houseen ja alkaa naputtamaan koulutehtäviä. Mulla on vielä pari tehtävää palauttamatta, joten tää viikonloppu menee ikävä kyllä aika pitkälti nyt niitä tehdessä.

Tän näkösenä mä siis lähdin keskustaan eilen.

Meikäläisen blogissa tulee kyllä olemaan ihan laiton määrä ruokakuvia mutta tottakai mä lounastin Espresso Housessa....

Ja söin välipalaa....

On myös aivan pakko päästä kertomaan teille vähän mun työharjoittelusta. Ensimmäinen viikko vaan hurahti! Mun harkkaohjaaja on aivan mahtava, meillä on tosi paljon nuoria töissä ja mikä parasta, täällä diskuteerataan oikeesti ihan kaikesta. Aina möte sitä ja möte tätä :D Oon ihan hämmästyny tästä, koska suomessa toimitaan niin eri tavalla! On kuntoutuskokousta, osastokokousta, asiakaskokousta ja kokousta kokouksen perään.

Tää on varmaan jonkun kokouksen jälkeen otettu....

Hauska on myös ollut huomata, että siinä missä me saatetaan suomessa kahvihuoneessa istua melko hiljaa ja aatella, että omat asiat tai liika huumori ei kuulu työpaikalle ja omistetaan aina ns. "työminä" niin täällä kyllä käydään läpi kaikki siskon serkun kummin kaimankin kuulumiset ja ollaan rempseitä omia itsejä. Ihan tosi mahtavaa! Tästä esimerkkinä kun mun harkkaohjaajasta oli tehty juttu nettilehteen ja samalla otettu pieni videopätkä, jossa M lauloi kovaan ääneen jumpanohjauksen yhteydessä... Kun sitten muut työntekijät laittoi videon pyörimään myhäillen (tietysti työajalla:D) niin M alkoi pomppia tasajalkaa ja mölistä kovaan ääneen jotta äänet ei kuuluisi ja tätä kesti vielä ihan hyvän tovin. Mietin vaan, että tästä pitäis kyllä saada video mun luokkalaisille!

Oon siis toisin sanoen löytänyt ihan totaalisen sielunsiskon mun harkkaohjaajasta. M on sähäkkä ja juoksee suuna päänä paikasta toiseen, unohtelee kokoajan ja on mieleltään (ja myös ulkoisesti) kuin nuori tyttö mutta silti samaan aikaan älyttömän empaattinen ja ammattitaitoinen. On siis varmaan sanomattakin selvää, että viihdytään ihan todella hyvin yhdessä! Ja tiedättekö muutenkin ruotsalaiset on ihan erilaisia sanomaan asiat. Mitään ei töksäytetä tai sanota ehdottomana totuutena vaan kaikesta keskustellaan. Voitte varmaan siis vaan kuvitella miten tämmönen räpättäjä viihtyy tässä ympäristössä ja näiden ihmisten kanssa.

Lopuksi vielä pakko kertoa pari asiaa, jotka on hauskan erilailla vaikka ollaankin ihan naapureita. Ensinäkin täällä ei oo astioille kuivauskaappia (okei ei missään muualla kun Suomessa edes ole) mutta silti se on jotenkin hassua. Vaikka oon monena päivänä tiskannut niin silti avaan aina kaapin ovet ja totean joka kerta, että ei, ei kertakaikkiaan ole ei. Toisekseen täällä ei oo isoja purkkapusseja. Tää oli mulle oikeesti alussa tosi suuri ongelma ja varmistin ainakin kymmeneltä ihmiseltä et hei eikö muka oikeesti ole! Miettikää nyt! Vaan niitä saakelin pikkupusseja ja ne maksaa aina jonkun 2 euroa!! Ihan käsittämätöntä.

Edellämainitut asiat on siis varmaan ainoat negatiiviset asiat koko tän viikon ajalta eli Tukholmassa kaikki enemmän kuin hyvin. Ainut mihin on pakko ottaa voimakkaasti kantaa on se, että tänne on muka luvattu ensi viikoksi lunta!? En aio suostua, en sitten mitenkään.

Nyt täytyy taas joutua lounastamaan, tekemään tehtäviä ja ehkä juomaan yksi mansikkamargarita hyvässä seurassa. Tiedättekö mulla oli ihan oikeella kameralla otettuja kuviakin mutta olin tietysti ottanut väärän johdon mukaan, enkä saa niitä koneelle. Nyt harkitsen, että ostasinko jonkun pienen pokkarin, että kuvat olis edes vähän parempilaatuisia... Näihin mietteisiin ja seuraavaan kuvaan mä nyt kuitenkin lopetan. Ihanaa lauantaita siitäkin huolimatta että toi sää ei siellä Suomen puolella olekaan mikään mainioin ja on täälläkin huononemaan päin!

Med vänliga hälsningar
-Emmi

Första dagar- I'm totally in love!

Moikka kaikille!

Tästä tulee aivan varmasti romaani mutta ehkä se on nyt ihan sallittua. En ymmärrä miten pystyisin kuvailemaan näitä kahta ensimmäistä päivää tarpeeksi hyvin ja tiivistämään kaiken tän upeuden sanoiksi ja kuviksi mutta yritän parhaani mukaan. Ensiksi on vaan todettava, että täällä on täydellistä ja toisekseen, oon totaalisesti, aivan täysin ja ensisilmäyksellä rakastunut tähän kaupunkiin. Kyllä, kahdessa illassa. Tavallaan se on huvittavaa, koska pelkäsin etukäteen aivan älyttömästi, että petyn jollain tavalla mutta kiitos kaikille korkeimmille voimille, niin ei todellakaan käynyt! Itseasiassa kaikki on ollut paljon parempaa kun oon uskaltanut edes villeissä unelmissani kuvitella ja jokaikinen asia on sujunut tähän mennessä ihan kivutta ja ilman ongelmia. Saavuin siis lauantaina tätä aikaa 15.05 Arlandan lentokentälle, josta tulin bussilla Tukholmaan. Matka kesti n.20 minuuttia ja Tukholmassa mua vastassa oli Eva, nainen jonka luona asun tän 3 kuukautta alivuokralaisena, sekä Evan suomalainen naapuri, jonka kautta itseasiassa sain koko tästä alivuokrahuoneesta loppujenlopuksi kuulla. Mä siis tosiaan teen fysioterapiaopintoihini kuuluvaa toisen vuoden työharjoittelua täällä.
Olin jo lentokoneessa kerennyt luoda kauhuskuvia tulevasta asumisjärjestelystä, koska Eva on kuitenkin iäkkäämpi ja minä, noh en ainakaan kaikista rauhallisin tai hiljaisin persoona... Kaikki kauhuskenaariot osoittautui kuitenkin ihan turhiksi ja jo ekana iltana me kokkailtiin yhdessä ja kippisteltiin punkkulasien kanssa yhteisille tuleville kolmelle kuukaudelle. Mainittakoon vielä, että Evan jääkaapissa oleva magneetti " I love food" haihdutti kaikki viimeisetkin pelot ja sai olon tuntumaan enemmän kuin kotoisalta...

Ensimmäisen yön nukuin kuin pieni lapsi. Tarkalleen ottaen 13 tuntia ja kun heräsin, kylpi koko asunto ihanassa aamuauringossa. Varovaisesti ja unenpöpperöisin silmin mä hipsuttelin keittiöön ja laitoin kaikista tummimman espresson kapselikahvinkeittimeen, pilkoin omenat turkkilaisen jugurtin sekaan ja istahdin alas. Siinä istuessani se uskomattoman ihana ja voimaannuttava onnen tunne, että oikeestaan mikään ei vois just nyt olla paremmin, iski muhun ihan täysiä. En tiedä voiko eka aamu saada enää parempaa alotusta!

Aamuhetki vielä kuvana.

Ja iloinen auringonpaisteeseen herääjä.

Mun sunnuntaiaamu jatkui vielä hetken fiilistelyllä mutta sitten oli pikkuhiljaa suunnattava kaupungille ja saatava edes jonkinlainen käsitys metron linjoista ja harkkapaikan sijainnista, koska aikaa oli vain se pahuksen sunnuntai. Tän kaiken mä yritän nyt saada kerrottua kuvilla, jotta pääsette ees vähän fiilikseen mukaan!

Täällä mä asun! Kaikkialla on vihreetä ja tuntuu ihan keväälle.

Ihan ekana kun pääsin metrolla  T-centraleniin ja sieltä Tukholman pääkadulle, Drottningatanille, suuntasin John Chris coffeeseen salaattilounaalle ja levittelin kaikki kartat jat metro-opasteet eteeni ja tutkiskelin reittiä harkkapaikkaan.

Mun tarkotus oli jättää jälkkäri väliin mutta voiko Tukholmassa ekaa päivää oleskeleva muka ohittaa vaan kylmästi periruotsalaista Wayne's coffeeta? Ei voi, ei sitten mitenkään....

Eli vielä yks espressokuva olkaa hyvä!  "Dubbel espresso och chokladmuffin tack".

Tän jälkeen kiertelin vielä hetken keskusta-alueella ja voi luoja sitä kauppojen määrää! En tiedä miten selviän täällä ostamatta kaikkea!

  

Jossain vaiheessa tulin kuitenkin järkiini ja tajusin, että olin tosiaan lähtenyt etsimään yhteyksiä harkkapaikkaani, en vain haahuilemaan ja ihastelemaan kaikkea.

Mun kaikki kännykän opastepalvelut huusi kilpaa, että " olet eksynyt reitiltä" kun aina löytyi joku mielenkiintoinen kauppa, johon oli vaan pakko poiketa... Lopulta pääsin kuitenkin  taikaisin T-centraleniin, josta suuntasin metrolla katsastamaan harkkapaikan alueen ja sijainnin. Tän kadun varrella siis tuun työskentelemään.

Tässä kohtaa aloin jo olla aika uupunut kaikesta eestaas ravaamisesta mutta koska olin lähtenyt ajoissa liikenteeseen ja en vaan malttanut palata asunnolle, niin päätin suunnata vielä katsastamaan Gamla Stanin. Jäin metrosta kuitenkin pois vasta T-centralenissa (harkkapaikka sijoittuu siis niin, että Gamla Stan ois oikeasti ennen T-centralenia ja olisin voinut jäädä suoraan sinne) mutta halusin rauhassa kävellä drottninggatanin läpi Gamla Staniin. Matkalla kun johonkin kulmaan jäin kaivelemaan puhelinta laukustani, kysyi kohteliaasti multa maltalainen mies "Do you need help?" Nauraen kysyin, että enkai vaan näytä turistilta kameroineni, karttoineni ja eksyneini ilmeineni. Me vaihdettiin muutama sana ja kun sama kaveri pyysi mua siinä hetkessä kahville niin mä menin ihan hätään ja äkkiä hätävaleena totesin, että "I have a boyfriend"..... Sen jälkeen punaisena kun paloauto selvitin, että tottakai voidaan mennä jos ihan kavereina mennään. Tosi smooth Emmi, tosi smooth.....

Me istuttiin sitten reilu tunti yllätys yllätys Espresso Housessa ja  keskusteltiin lähinnä ruotsissa vallitsevasta kulttuurista ja nähtävyyksistä. Tämän jälkeen käveltiin yhdessä Gamla Stanin läpi aina Slusseniin asti.

Niin kaunista ja aurinkoista!

Pystyn jo kuvittelemaan itteni tähän kahvilaan juomaan lempijuomaani espressoa! (Lienee ei kenellekkään enää tässä vaiheessa epäselvää hei...)

Kun sitten vihdoin ja viimein päästiin Slusseniin (koska kuvasin suurinpiirtein kaiken matkalla) niin hyppäsin taas metroon ja pääsin takaisin asunnolle, oli Eva oli tehnyt mulle vielä kaiken hyvän lisäksi päivällisen valmiiksi. Päivällisen jälkeen purin vielä loput matkatavarat ja sain viimeinkin Wifin toimimaan.
En mä voi muuta kun sanoa, että täällä on ihan mahtavaa ja tässä tätä tekstiä aamulla viimeistellessäni kello tikittää ja mun täytyy lähteä metroasemalle ja aloittaa pikkuhiljaa eka harkka-aamu. Jännittää niin paljon!! Toivottavasti näiden mun aika hätäisten kännykkäkuvien ja selontekojen kautta näistä kahdesta ekasta illasta sai edes jonkinlaisen käsityksen. Ihanaa päivää kaikille. Nauttikaa joka hetkestä ja muistakaa tavoitella unelmianne!

Aamun jännittyneet tunnelmat vielä tässä.

Puss och kram!
 -Emmi